Itsenäisyyspäivänä alkoi meidän joulunvietto, kuten varmasti niin monessa muussakin perheessä.
Mulle joulu on aina alkanut siitä, kun kuusi on tuotu sisään. Edellisinä vuosina oon ollut malttamaton
ja viime vuonnakin meillä oli kuusi jo marraskuussa, mutta tällä kertaa maltoin odottaa itsenäisyyspäivään.
Lenni sai huoneeseensa oman pienen kuusen ja olohuoneeseen isi ja äiti koristelivat jo monta vuotta
hyvin palvelleen tekokuusen. Haaveilin oikeasta kuusesta, mutta todettiin, ettei se meidän perheeseen oikein sovi. Ihanat koristeet ovat löytäneet muutenkin nyt paikkansa, tästä se joulu alkaa.
Itsenäisyyspäivänä otettiin myös joulukorttikuvat. Vielä ehditään just ja just tilaamaan kortit, että ehditään
lähettää ne jouluksi. Tällä kertaa päädyttiin ottamaan perhekuvia, alla muutama epäonnistunut versio. :D
Saatiin otettua myös pari oikein hyvää kuvaa, mutta kyllä noita epäonnistuneita oli enemmän.
Ihan hauskoja nekin on tietysti ja vielä hauskempaa oli kun videoitiin koko kuvaussessio ja
katsottiin se jälkeenpäin.
Poikettiin Tampere-talolla lasten itsenäisyyspäivän tanssiaisissa.
Lenni oli vähän hämmentynyt koko jutusta, mutta kyllä se intoutui isin ja äitin kanssa tanssimaan.
Tosi kiva tapahtuma ja pitää osallistua taas ensi vuonna, jos tuollainen järjestetään.
Toinen adventti meni meillä perinteisissä merkeissä; käytiin kirkossa, syötiin hyvin ja fiilisteltiin joulua.
Lenni on jo tottunut kirkonkävijä ja tänään saatiinkin ihmetystä osaksemme, kun poika osasi niin
hienosti käyttäytyä koko reissun ajan. Se istui paikoillaan, kuunteli musiikkia ja ihmetteli tosi nättiä
Ylöjärven kirkkoa. Lähtiessämme ovella jaettiin lapsille suklaata ja jokaisen konvehdin kanssa
sai Raamatun lauseen. Lennin lapussa luki: "Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme,
että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. (1. Joh. 4:9)". Lenniä taisi
kyllä se suklaa kiinnostaa enemmän.
-Emma-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!