perjantai 5. joulukuuta 2014

Autot ja muut

Olin tällä viikolla vähän joulupukin asioilla ja mukaan tarttui useampikin paketti Lennille. Leluja ja kirjoja.
Siitä intouduin pohtimaan, miten pikkumiehen leikit ovat muuttuneet vauvavuodesta ja ihan tämän toisenkin
ikävuoden aikana. Oli aika kun Lenni ei ymmärtänyt mitään pikkuautojen päälle, tykkäsi tyhjistä juomapulloista, palloista ja kovaa ääntä pitävistä leluista ja halusi laittaa palikoita koriin, siinä se. Jossain vaiheessa autot muuttuivat kovinkin tärkeiksi ja nykyään autohulluus on saanut sellaiset mittasuhteet, ettei meillä melkein millään muulla leikitäkään. Olen vähän hämmentynyt asiasta, koska en ole koskaan mitenkään erityisesti yrittänyt suunnata Lennin mielenkiintoa ns. poikien leikkeihin. Äitin kanssa Lenni leikkii pehmoleluilla ja Oiva-nukella, isin kanssa kuunnellaan ja soitetaan musiikkia ja itsekseen Lenni järjestelee autoja. Aina vain järjestelee ja järjestelee, jonoihin ja riveihin. Se on millintarkkaa puuhaa, värit ja autojen koko vaikuttavat osittain järjestykseen. Tehtiin tuossa päivänä eräänä testi: Lenni oli järjestänyt pöydälle neljä autoa mun ja miehen mielestä ihan ilman mitään logiikkaa. Otettiin ne pois pöydältä ja siirrettiin sohvalle. Lenni hermostui, haki autot takaisin ja järjesteli ne ihan samalla tavalla uudestaan pöydälle. Joku juttu siinä vaan on, mitä isi ja äiti ei tajua. Iltaisin autorivejä löytyy joka puolelta kotia ja mitä hassummista paikoista.


Yksi kova juttu on muumit. Olisi kiva tietää löytyykö Suomesta yhtään noin 2-vuotiasta lasta, joka ei tykkäisi muumeista... Muumitalon löysin jollain ihan naurettavalla summalla kirppikseltä jo alkuvuodesta ja se onkin nykyään kovassa käytössä. Muumit myös ajelevat autoilla ja välillä Lenni peittelee ne nukkumaan ja laulaa tuutulaulun. Joskus katsotaan DVD:ltä muumeja, Tuomas Veturia ja Baby Einsteinia.


Oiva-nuken, Aapo-nallen ja muiden pehmolelujen hoitaminen on välillä vähän rajua puuhaa...


Mulla oli tänään viimeinen harjoittelupäivä Dekoron ja Kaarnalaivan myymälässä.
Olo on haikea, mutta samalla on tosi hyvä mieli, koska sain niin hyvää palautetta ja nautin kyllä joka hetkestä tässä harjoittelussa. Sain tehdä itsenäistä työtä, koska olin suuren osan päivistä yksin myymälässä liikkeen aukaisemisesta sen sulkemiseen saakka. Kivoja asiakkaita, ihania tavaroita ja erityisesti mieltä jäi lämmittämään nämä itse yrittäjät Katja ja Sirpa, jotka ovat ihan mahtavia tyyppejä. Sain sellaisen mukavan "pienen" läksiäislahjankin, josta riittää iloa pitkäksi aikaa.




Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!

-Emma-



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!