Sisustushaaveilua

Vihdoinkin se päivä koitti, kun sain ensimmäisen String-hyllyni! Kauan olinkin siitä jo haaveillut. Hyllyn paikka oli etukäteen tarkkaan mietitty ja olin kerännyt muutaman vuoden ajan kauniita esineitä, jotka halusin nimenomaan kyseiselle hyllylle esille. En oikeastaan tiedä edes, että miksi tässä kesti niin kauan saada ostettua se, mutta siinä se nyt on, keittiön seinällä. Kyllähän jokaisella uskottavalla sisustajalla pitää vähintään yksi String olla. ;)

Mä täytän tosiaan syyskuussa 30 vuotta (!!) ja mies tuossa jo kyselikin, että mitäs rouva toivoisi synttärilahjaksi. Jotain isompaa ja kalliimpaakin saa kuulemma olla. Sen innoittamana lähdin sitten listaamaan suurimpia sisustushaaveitani, jos vaikka siltä listalta löytyisi kiva synttärilahjakin.

Artekin E60-jakkara, luultavasti valkoisella laminaatilla. Arvostan Artekia kovasti, mutta haluan sitä omaan kotiin hyvin valikoiden. Meidän arkiruokapöytänä toimiva pöytä on Artekin ja se saa nyt toistaiseksi riittää. Joskus on jakkaran vuoro.

Design House Stockholmin Block-valaisin. Tietenkin. Miksei meillä jo ole sitä? Vähän sama juttu kuin tuon String-hyllyn kanssa, tämäkin on sellainen itsestäänselvä sisustuselementti.

Normann Copenhagenin tyyli on sellainen mistä tykkään yleisesti ottaen, mutta ihan ykköshaaveita on valkoinen Tablo-pöytä ja Folk-kynttilänjalka.

Hay on varmaan mun ikuinen lempparimerkki ja ajattelin alkaa Kaleido-tarjottimia keräämään. Tällä hetkellä kotoa löytyy yksi sellainen, joten alkuun olen jo päässyt. ;)

Muutolta haluan lisää Dots:eja, monissa eri väreissä.

En aluksi tykännyt Menun POV-seinäkyntteliköstä, mutta nyt sekin pääsee mun haavelistalle.

House Doctor on myös yksi mun lempparimerkeistä. Erityisesti himoitsen tällä hetkellä Tube-maljakoita ja Stripes-kulhoja.

Granitin valikoimista ehkä suurin haave on tällä hetkellä Slinga-valosarja.

Huh, oli siinäkin jo. Kyllä niitä haaveita olisi paljon, paljon lisääkin, mutta nämä ovat ehkä nyt ykkösinä mielessä. Nämä sopisivat meidän tämänhetkiseen kotiin. Voi olla, että siinä vaiheessa kun muutamme (joskus kaukana tulevaisuudessa), niin sisustushaaveetkin muuttuu. Jos ja kun on enemmän tilaa, uusia tarpeita (esimerkiksi vierashuone), uutta näkemystä ja uusia mieltymyksiä... Sitten saattaa tämäkin lista näyttää ihan erilaiselta. :)

Millaisia sisustushaaveiluja teillä on?

-Emma-

Play, work, play

Mun ns. voimalause on jo pitkään ollut "play, work, play". Siinä on jotain hyvin rauhoittavaa, mutta samalla myös aktivoivaa, voimaannuttavaa. Saan siitä energiaa tehdä töitä, kun on työn aika, koska sen jälkeen seuraa aina lepo ja leikki. Toisaalta taas saan siitä helpotusta, kun huono omatunto tekemättömistä töistä vaivaa vapaa-ajalla.

Olen yrittänyt pitää viime aikoina vapaa-ajan ja työt tiukasti erillään, koska opiskeluaikana se oli vaikeampaa ja välillä tuntui, että perhe-elämä kärsi siitä. Tykätään miehen kanssa kuitenkin kumpikin kovasti työnteosta ja ollaan perustamassa osuuskuntaa mun sisustusalan koulukavereiden kanssa. Mies tekee siis tällä hetkellä kahta työtä ja on usein 11 tuntia päivässä hommissa. Työn määrä lisääntyy toki vielä entisestään osuuskunnan myötä, mutta onneksi sen kautta on mahdollisuus yrittää osa-aikaisesti. Voidaan itse päättää mitä hommia tehdään ja kuinka paljon. Tavoitteena toki on tehdä voittoa, mutta ei haluta edelleenkään Lennin joutuvan kärsimään isin ja äidin työnteon takia.

Päivän parhaita hetkiä on aina vaan ne, kun koko perhe päivällisen jälkeen istutaan Lennin huoneen lattialla ja leikitään autoilla ja duploilla, kokataan leikkiruokia, kootaan palapelejä ja luetaan kirjoja. Niitä hetkiä en vaihtaisi mihinkään. Töitä ehtii tekemään vielä vuosikausia, mutta Lenni on vain hetken pieni. Toisaalta en jaksaisi jatkuvaa kotona olemista. Musta ei olisi kotiäidiksi, koska en vain ole sellainen ihminen. Muistan miten outoa oli aloittaa opiskelut hoitovapaan jälkeen, kun olin tottunut kaikkien tapaamieni aikuisten kanssa juttelemaan vain lapsista. Vaati totuttelua, että oppi taas puhumaan muistakin asioista.  Nykyään saan Lennin kanssa olemisesta enemmän irti, kun elämässä on muutakin sisältöä kuin kotona oleminen. En kuitenkaan koe olevani ns. uraäiti ja muutenkin sellainen jaottelu on mun mielestä aika hölmöä. Kukin tekee tavallaan. Mä ajattelen olevani äiti, joka viettää monipuolista ja palkitsevaa elämää ja osaa pitää itsestäänkin huolta.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Emma-

Rokkia, lisää rokkia

Meillä on viime aikoina soinut kitara, rummut ja Hevisaurus, kaikunut kaikenlaiset laulut ja hienoja tanssimuuvejakin on nähty. Lapsi tykkää musiikista, sen tekemisestä ja kuuntelemisesta. Isimies soittaa kitaraa ja laulaa, joten eipä se mikään ihme ole, että Lennikin on innostunut.

Ukulele ostettiin Lennin ollessa vauva ja pikkukitara on miehen lapsuuden peruja. Meille on hirveän tärkeätä, että Lenni tykkää musiikista ja alkaisi isompana harrastaa laulua tai jonkin instrumentin soittamista. Itse en ole niin musikaalinen, mutta mies on tosiaan senkin edestä ja kyllä mäkin koen, että musiikki on tärkeä osa elämää. Väkisinkin, kun on tuollaisen tyypin kanssa naimisissa. Soitettiin raskausaikana mun vatsalle kaikenlaista musiikkia, mä lauloin tuutulauluja ja Lenni innostui silloin potkimaan erityisesti Viikatetta kuullessaan. Nykyään parhaat tuutulaulut on kaikkein pahinta örinäheviä, varsinkin automatkoilla ne toimii unettavasti. Lauloin Lennille tosi paljon vauva-aikana, jopa melkein enemmän kuin puhuin. Tykkäsin höpötellä sille kaikenlaista kun oltiin kahdestaan kotona ja keksin aiheesta kuin aiheesta laulun. Oli vaipanvaihtolaulua, ruokailulaulua, vaatteidenvaihtolaulua ja tottakai me tanssittiin sitten yhdessä. Lenni alkoi laulaa noin vuoden iässä itse ja nykyään tulee kaikki tutut lastenlaulut ulkomuistista. Omiakin hoilotuksia kuullaan aina välillä, erityisesti viime aikoina on laulettu "rokkia, lisää rokkia" ja siihen kuuluu tietty tanssikin.

Meidän pieni rokkimies on aika hauska tapaus.
Rock on! ;)

-Emma-

Keskellä kaupungin sykettä

 "Avara ja valoisa kulmahuoneisto keskellä kaupungin sykettä!
Upeat näkymät kahteen ilmansuuntaan avautuvista ikkunoista.
Luonto alkaa heti takapihalta ja kirjasto, posti, kaupat, pankit,
uimahalli sekä päiväkodit ja koulut ovat kaikki kävelyetäisyyden
päässä. Upeat ulkoilumahdollisuudet ja lähimmälle uimarannalle
matkaa on vain kilometrin verran."

Hih. Ei, kyseessä ei ole mikään todellinen asuntoilmoitus, vaikka aika hyvältä kuulostaakin, eikös?
Kuvailin tuossa juuri meidän asuntoa ja leikittelin vähän ajatuksella siitä, että asutaan tosiaan ihan Ylöjärven keskustassa, mutta kuitenkin ihan keskellä luontoa ja metsää. Mahtava ja harvinainen yhdistelmä. Ehkä tuo "kaupungin syke" on vähän harhaanjohtava termi, koska tällainen lähiömäinen pikkukaupunkihan tämä vain on. Kuten useimmat tietävät, olen syntyjäni helsinkiläinen ja me muutettiin tänne vasta reilu vuosi sitten. Aluksi koin pienen kulttuurishokin, mutta nyt olen jo kotiutunut oikein hyvin. Ehkä se shokki olisi ollut isompikin, ellei Tampere olisi tuossa ihan vieressä, yhtä kaukana siis kuin Helsingissä lähiöt ovat keskustasta. Nyt ei tunnu kuitenkaan siltä, että asuisi keskellä ei mitään, vaikka pieni paikka tämä onkin. Jokaisella kauppareissulla törmää tuttuihin, naapurit tuntevat toisensa jopa vuosikymmenien ajalta, täällä on leppoisa tunnelma.

 Meillä on leikit siirtyneet ulos, oman kotitalon pihalle. Polkupyörällä ajamista ollaan treenattu ja tämän hetkinen hittijuttu on katuliidut. Seikkaillaan tuolla lähimetsässä ja sinne voisi vaikka eksyä, sen verran iso metsä on kyseessä. Onneksi ei olla ainakaan vielä eksytty, koska mies tuntee nämä seudut kuin omat taskunsa asuttuaan täällä lapsuutensa.

Meillä jatkuu makuuhuoneen remontti yöhön asti, pian on valmista.
Ihanaa viikonlopun jatkoa!

-Emma-

Ujosti hymyilevä poika

Saatiin Lennistä ihanat 2-vuotiskuvat, kun kerhossa oli kuvaukset. Kuvat liittyvät kivasti Lennin elämäntilanteeseen, koska niiden avulla muistetaan aina, että poika oli ollut jo vuoden perhepäivähoidossa. Edelliset kerhon kuvaukset olivat nimittäin juuri olleet, kun Lenni aloitti hoidossa. Kuvat päätyivät isovanhempien, iso-isovanhempien ja kummien iloksi, vaikka Lenni ei ihan oma itsensä niissä ollutkaan. Jotenkin niin vaisu hymy pojalla, ei yhtään sellainen leveä ja rempseä hymy kuin yleensä.

Lennin perhepäivähoitaja jää eläkkeelle juhannuksena. Nyt jo tuntuu haikealta, koska ollaan ehdottomasti sitä mieltä, että Eila on paras mahdollinen hoitaja. Hän on koko työuransa toiminut lastenhoitajana ja sen kyllä huomaa. Lapset ovat hänelle niin tärkeitä, kärsivällisyys on loputon ja kasvatusote lempeä mutta jämäkkä. Eila on palkittu työstään perhepäivähoitajana, enkä yhtään ihmettele. Meille, varsinkin Lennille, tulee varmasti ikävä Eilaa. Asiat ovat kuitenkin järjestyneet niin hyvin, että Lenni pääsee juhannuksen jälkeen aloittamaan perhepäivähoidossa kummitätinsä eli Santerin veljen vaimon luona. Siellä on serkut leikkikavereina ja uskon, että Lenni viihtyy. 

Ihania nämä arkipyhät, kun niin mukavasti tuovat taukoa työviikkoon. Mä menen perjantaina töihin, mutta miehet jäävät kotiin. Ei haittaa sadepäivätkään, koska meillä on makuuhuoneen remontti käynnissä ja niissä hommissa varmaan kuluu viikonloppu. Laitan kuvia sitten valmiista makkarista. Ollaan nyt ainakin päädytty siihen, että osa kirjahyllyistä siirtyy olohuoneeseen tuomaan kodikkuutta ja samalla makuuhuone vähän avartuu, kun joka seinällä ei ole kirjoja. Ja sen verran paljastan lopputuloksesta, että lattiaksi tulee samaa laminaattia kuin Lennin huoneeseen laitoin. Tämän jälkeen ollaankin remontoitu kodin kaikki huoneet mieleisiksi.

Onko teillä remontteja tai muita isompia projekteja tekeillä?

-Emma-

Äitiyden onni

Oi ihana äitienpäivä! Helsingin mummolassa vierailtiin ja juhlamenot olivat perinteiset. Sain aamiaisen sänkyyn; puuroa, leipää, cappuccinoa, rosé-shampanjaa. Miehet olivat käyneet poimimassa valkovuokkoja ja sain Lennin askarteleman kortin ja kukkakimpun. Ulkoiltiin ihanassa auringonpaisteessa ja syötiin juhlalounas. Olen niin onnellinen. Äitiys on ehdottomasti paras asia elämässäni ja olen niin ylpeä tuosta pienestä pojastani. Olen äitiyden myötä muuttunut ihmisenä parempaan suuntaan ja saanut lisää itseluottamusta. Itsetuntoni on kohentunut enkä mieti enää niin paljon mitä muut musta ajattelevat. Olen sanalla sanoen aikuistunut, niin sen koen. Uskallan olla oma itseni. Suhde omaan vartaloon on muuttunut armollisemmaksi. Kaikki raskauden merkit ovat vain voitonmerkkejä siitä, että olen synnyttänyt upean ihmisen tähän maailmaan. Olen hyväksynyt itseni kaikkine puutteineni ja vikoineni. Se ei tosin vaikuta siihen, että yritän koko ajan kehittyä ihmisenä, mutta niiden puutteiden ja vikojen tiedostamisesta on hyvä lähteä liikkeelle. Ehkä se armollisuus on se juttu, jonka olen saavuttanut näiden viimeisten parin vuoden aikana. Jotkut päivät ovat vähän huonompia ja iloitsen korkeintaan siitä, että lapsi on saanut ruokaa ja puhtaat vaatteet päälle, mutta välillä tulee niitä päiviä kun koen olevani oikea superäiti, mä handlaan tän ja monta muuta asiaa siinä samalla. Joskus äitiyden ja työn yhdistäminen on vähän haastavaa, kun ei työpäivän jälkeen jaksa samalla tavalla puunata kotia ja leikkiä Lennin kanssa. Ja meillä on kuitenkin vain tämä yksi lapsi. Elämä tuntuu välillä repivän mua kahteen suuntaan, kun toisaalta haluaisin tehdä paljon töitä, mutta toisaalta haluaisin keskittyä Lenniin täysin. Työrintamalle kuuluukin nyt ihan hyvää. Olen mahdollisesti saamassa ylennyksen esimieheksi ja oman yrityksen perustaminen on tullut ajankohtaiseksi. Laitetaan siis pystyyn osuuskunta, joten haaveeni osa-aikaisesta yrittäjyydestä alkaa toteutua. Vielä pitää yrittää löytää se täydellinen tasapaino kodin ja työn välille. Hetkeäkään en kuitenkaan vaihtaisi pois, koska Lennin myötä olen oppinut tuntemaan itseni niin hyvin, että tiedän mikä työn merkitys mulle on. Edelleen pitää vaan jatkaa tätä tasapainoilua ja olla ylpeä kaikista saavutuksistani, niin kotona kuin töissäkin. 

Toivottavasti kaikilla muillakin äideillä oli ihana päivä ja saitte viettää aikaa rakkaittenne kanssa!

-Emma-

Yhtä juhlaa

Arjen vastapainoksi viikonloput on viime aikoina olleet yhtä juhlaa.

Vaikka niin tykkäänkin meidän ihanasta arjesta, on kaikenlaiset juhlan

aiheet kuitenkin sellainen elämän suola. Tykkään itse järjestää juhlia,

mutta viime aikoina ei mun tarvinnut puuttua siihen järjestelyyn.

Ensi viikonloppuna on sitten äitienpäivä, sitä odotellessa. ;)

Käytiin syömässä vaarin 60-vuotissynttäreiden kunniaksi Tampereella

ravintola Piemontessa (tästä pääse nettisivuille). Aivan ihanaa italialaista

ruokaa, voin suositella. Seurueen lapsille saatiin lohipastaa ja aikuiset

kokeilivat vähän erikoisempia makuja. Jäi vähän harmittamaan, kun en

maistanut listalta löytyvää mansikka-kuohuviinirisottoa, mutta ensi kerralla sitten.

Kakkukahvit juotiin mummolassa, saunottiin ja juhlittiin vaarin tyylillä,

rennosti ja rentoutuen tärkeiden ihmisten parissa.

Vappuhulinat me hoidetiin perinteisesti Helsingin reissulla.

Käytiin perhetuttujen kanssa piknikillä Tähtitorninmäellä ja sää oli tuulinen

ja kolea, kuten tavallista. Hauskaa oli kuitenkin, ensi vuonna sitten taas uudestaan. :)

 Täytän syksyllä 30 vuotta ja nyt olenkin jo aloittanut juhlien suunnittelun.

Sitä ennen on kuitenkin mun ja miehen 4. hääpäivä ja jotain erityistä

pitäisi keksiä senkin juhlistamiseen. Hyviä ideoita saa heittää ilmoille.

-Emma-